Nothing Lasts Forever

Tulin eilen illalla kotiin Losista ja nyt on aika vaihtaa verkkarit rantamekkoon ja suunnata nokka kohti Nicaraguaa. Ennen sitä ajattelin postaa vihoviimeisen korispostauksen meijän ihanan jengin kunniaksi.

Ensinnäkin terveisiä Santa Monicasta, oltiin siellä eilen kun ei kerta tarvinnut finaaliin mennä, valitettavasti. Me siis hävittiin semifinaali kuudella pisteellä. Meistä tuntu tosi pahalt hävitä, koska tää joukkue on jotain niin ainutlaatuista, että me oltais kyllä ansaittu pelata finaalissa. Sitäpaitsi se peli oli kokoajan ihan parin pisteen päässä.  Meijän koulu on kaksvuotinen ja on todella harvinaista, että kaksvuotinen joukkue (tai ylipäänsä 16 random tyttöä, jotka näkee toisiaan ja on fyysisessä kontaktissa 24/7) tulee näin hyvin toimeen. Eniten kirpaisi kauden loppuminen ja tän jengin yhdessäolon päättyminen. Oltiin niin surullisia kaikki eilen, kun viimeistä kertaa saavuttiin kotihallille. Onneksi meillä on vielä yhteisiä tapahtumia ja vapaaehtoisia treenejä, joissa nähdään.  

Love. 

***

Yhden asian loppu on yleensä toisen alku. En vielä tiedä ens vuodesta, että pelaanko vai en, mutta tää jengi on nyt tullut tiensä päähän. Nyt kuitenkin yritän unohtaa haikean mielialan ja pakkaan kimpsuni ja lähen rentoutumaan Nicaraguaan. Uutta lunta tupaan viikon päästä.

Terkkuja Losista....

Moikka. Muutama kuva täältä Losista. 

Saavuttiin aurinkoiseen Los Angeles Countyyn keskiviikkona. Ei siis olla ihan Losin kaupungissa, mutta Losin kunnassa Burbank-nimisessä kaupungissa.

 

Eka peli oli tosi tiukka, mutta voitettiin se lopulta neljällä pisteellä.

Kskiviikkoiltana oli kaikkien kaheksan Kalifornian parhaan joukkueen kesken "banquet", jossa oli hyvää ruokaa ja tylsiä puheita.

Eilen oli vapaapäivä, joka vietettiin porealtaassa...

...ja aurinkotuoleissa parinkymmenen asteen helteessä. Ollaan kohta lähössä semifinaaliin ja aiotaan voittaa se. Peukut pystyyn taas.

Daadaa Auto Strada...

No morjesta. Koriskausi on ihan lopuillaan ja midtermit aluillaan. Kaikista aineista on ihan homona läksyjä ja huomenna aamulla on lähtö Losiin osavaltion finaaleihin. Ollaan siellä sunnuntaihin asti ja sitten tuun kotiin yheks päiväks ja sitten lennän vihdoin sinne Nicaraguaan rakkaan Irmelin luokse :) Puuh lääh, on vaan niin paljon asioita hoidettavana, että vähän skraka kiristää. Onneks on netti ja nettipuhelimet ja läppärit sun muut että voi tehä kaiken maailman midtermit ja applicationit lennossa.

 

Voitettiin siis molemmat pleijaripelit ja nyt lähetään hakeen Kalifornian mestaruutta, että peukkuja pystyyn ihmiset :)

 

Mulla oli synttäritkin ja täytin sata vuotta. Meijän yksi jengiläisen mamma leipo mulle kakun, joka ois kohta tarkotus kiskasta kokonaisuudessaan napaan. Nyt voi olla vähän taukoa postaamisesta, mutta eipä mulla oo tähänkään mennessä ollut mikään kova kiri asian suhteen. Ja hyvää kannattaa odottaa, koska seuraavaksi terkkuja Losista ja Nicaraguasta. Moi ny.

Beach

Tässä näitä kuvia eiliseltä. Oltiin menossa Point Reyesin rannalle, mutta ajettiin vahingossa sen ohi ja päädyttiin Bolinasin pikku kylään, jonka rannalta näkee San Franciscon ja Golden Gaten. 

Mä ja kämppis.

Bolinas on ihana mini surffi kylä. 

Hawailla oli tsunami ja meillä asti varoteltiin Tyynenmeren kuohuista.

That's me.

Concrete.

Surfers were out.

Hai-saappaat ja näkinkenkä.

Hauska kontrasti luonnolliseen ympäristöön tuo seinä.

Pojat <3

Toteemi.

Meritähti, joka me pelastettiin kuivumiselta.

Simppoja.

Peura.

Arskakin tuli esiin just ennen kotiinlähtöä.

Good Night.

Jewels

Leikin taas kameralla ja Picasalla ja ajattelin laittaa kuvia mun koruista. 

 

Käsikoruja...

 

Kaulakoruja, pantoja...

 

Korviksia ja kaulakoruja...

***

Mulla on ollut ihan mieletön päivä. Sairaan kiva. Laitan huomenna kuvia rannalta. 

Gazpacho

No nyt ne gazpachon ohjeet... En nyt laita mitään mittasuhteita tähän kun ne on itelläkin aina vähän sinne päin ja esim. tällä kertaa roiskin aivan liikaa valkosipulia ja liian vähän pääraaka-ainetta, tomaattia.

Mutta siis gazpachoon tulee yleensä kurkkua, persiljaa (mä laitoin tuoretta korianteria, ku se on vähän stydimpää ja oon tottunut tunkee sitä joka ruokaan), sitruunamehua, selleriä, tomaatteja ihan sikana, paprikaa ja sitä valkosipulia pikkasen. No ehkä ihan perus sipaakin voi laittaa, mulla sattu olee punasta sipulia.

Sitten vaan mörssäämään. Ja lisätkää siis tomaattia jos väri ei oo tarpeeks punasta. Mun ohjeissa muuten luki myös tomaattimehua, mutta ite en just siihen hätään saanu mistään.

Ja ei sitten napostella kurkkuja ennen aikoja. Mulla meni puoli kurkkua ihan vaan maisteluun.

Kaikki sekasin vaan.

Ihan yrjöltähän toi näyttää, mutta kyl se musta ihan hyvää oli ja siitä tulee tosi hyvä olo, vatsakin täyttyy ihan kiitettävästi, jopa mun masu hiljeni tolla satsilla. Ainakin pariks tunniks. 

Hei jos ootte ihmetellyt, että mitä hittoa tapahtu siinä saakelin Suomi-Ruotsi lätkämatsissa, ni tässä viimein totuudenmukainen selonteko:

http://lehti.samizdat.info/2010/02/23/3967/

Haha. Tietty.